Kirjoituksiani


Täkyjä tulevaisuuteen (02/2020)

Juttu Fikkarissa 2/2020

Täkyjä tulevaisuuteen





Suomessa on eletty muutama viikko poikkeusoloja, joka ei
omaan olooni ole juurikaan muutoksia tuonut.
Sen sijaan monet asiat tuntuvat kummallisen tutulta. Epävarmuus
tulevasta, pienillä tuloilla toimeen tuleminen, elämän mielekkyyden löytäminen
mahdollisimman läheltä, ovat olleet osa arkea kautta aikojen. Yksinoloon on
tullut harjoiteltua useamman vuoden ajan, ei tuohon pihapiiriin kuvastu katu-
tai naapurinvalot normaaliaikoinakaan.



Ajattelen erityisesti vuosiani pätkätyöllistettynä
yksinhuoltajana. Pätkätöissä ehti vierähtää noin 30 vuotta, ennen kuin jäin
eläkkeelle viime helmikuun alussa. Työrupeamat vaihtelivat muutamasta tunnista
muutamaan kuukauteen. Mielenkiintoiseksi ajan teki vielä se, että myös ammatti
vaihtui usein uuden työrupeaman alkaessa.



Koskaan en ole oppinut kieltäytymään eteen avautuvasta
työtehtävästä, vaikkei se ihan koulutusta vastaisikaan. Palkkioksi kyseisestä
periaatteesta ovat menneisyyden vilja-aitat täyttyneet varsin
mielenkiintoisesta sisällöstä. Sijaisuuksia tarjoutui muun muassa
hammashoitajana, kouluavustajana, luokanopettajana, paikallislehden
lomatoimittajana, lähihoitajana ja viimeiset vajaan seitsemän vuotta
projektityöntekijänä ja ryhmänohjajana näkövammaisten muistiasioiden parissa.
Koulutukseltani olen suuhygienisti. Pätkävaihe työhistoriassa alkoi 1990-luvun
alkupuolella, kun jäin työttömäksi va. hammashoito-opin lehtorin toimesta,
epäpätevä opettaja kun olin.



Viisitoista pätkätyövuotta hurahti ilman lomia, kesä tai
muitakaan. Työrupeaman päätyttyä maksettiin palkka kertyneiltä lomapäiviltä,
mutta ei niillä rahoilla lomailtu. Piti varautua siihen, että rahaa tulee
tilille seuraavan kerran ehkä parin kuukauden kuluttua. Vuokrat ja muut maksut
piti saada maksettua ansiosidonnaista päivärahaa odotettaessa.



Tarkoitusta kuitenkin riitti jokaiselle päivälle.
Ilonaiheita tuli muun muassa siitä, ettei kertaakaan ei ole tarvinnut laittaa
lapsia nälkäisinä nukkumaan, aina on ollut vaatteita päälle laitettavaksi sekä
katto päänpäällä suojana tuulilta ja tuiverruksilta.



Yksi toimiva tapa, millä vaikeitten aikojen yli pääsee, on
positiivisen jännitteen luominen tämän hetken ja tulevan välille. Usko siihen,
että vaikka nyt asiat ovat miten ovat, tilanne voi muuttua paremmaksi. On hyvä
luoda itselleen tulevaisuuteen täkyjä, joita kohti haluaa tavoitella.



On hyvä pitää mielessä myös tämä ihmisen ihana henkinen
ulottuvuus, mahdollisuus valita oma asennoituminen. Vahvistusta asennoitumiseen
saa esimerkiksi voimalauseista. Oma mielilauseeni lienee virrestä tajuntaan
iskostunut lause: ”Niin kuin päiväs, niin on voimas aina.” Tämän olen tulkinnut
niin, että ei ihmistä laiteta sellaiseen tilanteeseen, mihin hänelle ei myös
annettaisi voimia ja keinoja selvitä.



Voimia teille kaikille,



Seija Ikonen